Runoja maalta ja kaupungista

Piin desimaaleja

Katselen kun latvot joulutähtiä

nopein

näppärin sormin

victorinox

tuhat tähteä

kaksituhatta

tuhat neliötä

kaksituhatta neliötä

näen tähtien vyöryvän eteläsuomeen

korso, kerava, järvenpää

kaksi yhden hinnalla

joulukukkakassi

tai taivutat kattopeltiä

yksitoista vuotta

kaksikymmentäkaksi vuotta

kolmekymmentäkolme vuotta

peltijäätikkö

peltigrönlanti

peltimanner

itse kiskoin maailmaan

kaksimiljoonaaseitsemänsataaviisikymmentäkahdeksantuhatta

litraa maitoa

ja kuusisataaseitsemänkymmentäviisi vasikkaa

tai sinne päin

kaikki syöty

eilispäivän sanomalehti

on tänään silakoiden kääre

miten jättäisin maailmaan

jonkin jäljen

jonkin pienen

kuka tuntisi

kuka muistaisi

mitä opettaisin lapsille

äiti

miksei meille osteta televisiota

ei kukaan kuuntele tollasta musiikkia

äiti

sä oot kivikaudelta

pala kvartsia, piisirussa

lyöntijäljet

tässä rannalla

6000 eKr

ihminen käytti vasaraa

valmistaakseen itselleen

veitsen

Kivi kädessä

tunnen hänet

pysyvästi meissä.

Kävellessäni ympyrää

ponia taluttaen

ponin ilme on sulkeutunut

pienen ratsastajan kasvoilla

karehtii hymy

ehkä palkkioni

sitten lounas

olkaa hyvä

saako olla lisää

myydessäni torilla

lapasia

rukkasia

yrttiteetä

sieniä

karpaloita

varpaat jäässä

hymy jäätyy

kun soitat minulle ja kerrot, että

miehesi tekee lintupönttöjä

- lintupönttöjä!

- Markkuko?!

ajattelen

tällaisiksi maaseudun elinkeinot ovat muuttuneet

ei lantaa

ei hännän huiskausta

ei kärpäsiä

ei kottaraisia

tyhjiä pönttöjä

vaajakosken tuulisella torilla

torjuvia ilmeitä

eräoppaat etsimässä toisiaan

huhuilemassa hakkuuaukean yli

junan ikkunasta

rääseikköä

kannokkoa

taimikkoa

mutta ei metsää

kuutamomaisemassa moottorikelkat

koskessa kasvatettua kalaa

joka pyydettyä

päästetään

kaunis ajatus

pyydä

ja päästä

päästä

ja pyydä

päästä

eivät lapset

kuitenkaan söisi kalaa.

Ennen

kärsivät yhdessä
eläin ja ihminen
savotassa jätti isäntä hevosensa
kuusen juurelle pakkaseen
risoista säkeistä kursitun peitteen alle
taivaan alle, tähtien alle
kesäyöt niitti mökin emäntä sirpillä
ojanpientareita lehmälleen
kevättalvella piti jo anoa lupaa
haravoida talollisen latojen pohjia
säkin kanssa raastaa jäistä jäkälää
ja kun vasikka kuoli
niin lapsiansa
lapsiansa itki emäntä.
Nyt on heinää kauraa maitoa
ja hunajaa
mitä sanovat lapset
en mä tätä syö enkä tätä
ja että
eläin kärsii
yksin eläin.

Arki

ei mikään täällä

ole niin kuin haluaisin

luunvalkoinen kiinankaali

säilykehedelmät

heavy syrup

harmaata jauhelihaa

näen sonnien seisovan

kuraisessa tarhassa

lokakuun loputtomassa

hämärässä

sateen

mielessäni mies

joustavin askelin

sarvikruunu

jousi

karpaloiden helminauha

ikäväni

television sinertävässä valossa

posken kaari

aamuyöstä

katulampun himmeässä

kosketan varovasti

älä herää.

Lähiö

kaukana kaikesta

kaupungista

ja maaseudusta sen erottaa

liittymän liittymän liittymät

kehää kiertää

kevyenliikenteenväylä

johtamatta minnekään

kodin ja koulun väliä

betonilla välitunti

jos haluaa ulos syömään

se on ohitustien bensis

porsaanleike

ranskalaisia

öljyn vaihto

pakkastaivasta verhoaa

oranssi huuru

etäistä kohahtelua

ohi

ohi.

Kässäri

Tää menis ens pois

sit tää tulis takas

ja sit nää rakastelis

sit tää haluis levätä

mut se ei sais millään unta

se kävelis olkkariin

ja polttais röökin

ja jois sen kaljan jämät

sit se avais telkkarin

mut se vaihtais kokoaika kanavaa

kun sielt ei tulis mitään mitä se haluais kattoo

se kävelis keittiöön

ja avais jääkaapin

mut siel ei olis mitään mitä se haluis

se avais sit kraanan

ja laskis kauan vettä

se ottais sitä lasiin

mut ei jois

se kävelis takas olkkariin se lasi kädessä

sit se taas skannais muutaman teeveekanavan

muttei se vieläkään haluis kattoo mitään

se kattelis vähän aikaa ulos ikkunasta

siel vois sataa räntää

se vois näkyy niinku katuvalon kohalla

se menis sohvalle makaan

ja ottais jonku lehen tai kirjan

se selais vähän

ja panis sen taas pois

se nousis istuun

ja polttais toisen röökin

sit se kävelis makkariin

ja tulis makaan tän viereen

tää ois ollu kokoaika hereillä

mut tää ois nukkuvinaan

se ei ois varma onks tää hereillä

ja sit sekin ois nukkuvinaan

mut voi olla et ne nukahtais oikeesti

sit leikattas ulos ikkunasta

ja näytettäs vastapäistä taloo

räntäsateen läpi

kaikki ikkunat ois pimeenä

paitsi parissa ois valot

ja parissa välkkys telkka

sit zoomattas niihin kaikkiin ikkunoihin

niin että katsoja sais miettii

käveleeks sielläkin joku.